Tämä syksy on mennyt aikamoisessa tunnekuohussa sekä järkytys- ja kiukkutilassa, jonka syy on syksyllä 2015 voimaan tuleva ammatillisen koulutuksen OPS:n uudistukset. Suuria järkytyksen aiheita ovat olleet mm. "yhteisen tutkinnon osien" (Kyllä: Juuri kun totuimme sanaan ATTO, sen voikin jo unohtaa!) sisältöjen ja laajuuksien muuttuminen sekä opettajien pätevyysvaatimusten höllentyminen.
Ruotsin osalta tilanne näyttää suoraan sanottuna katastrofaaliselta. Uudistuksen myötä siirrytään myös opintoviikoista osaamispisteisiin, jolloin ruotsin laajuus tulee olemaan 1 osaamispiste, joka tarkoittaisi 16-20 lähiopetustuntia/ 3 vuotta! Oppilaitoksesta riippuen. Alkaa olemaan vitsit vähissä ja jatko-opinnnot AMK:n puolelle ihan oikeasti jäässä aika monelta, koska virkamiesruotsin suorittaminen alkaa olemaan mahdoton tehtävä.
Kaikenkaikkiaan tulevaisuuden suunta ammatillisessa koulutuksessa tuntuu olevan, että oppiminen ulkoistetaan työpaikoille, joiden pitäisi tulevaisuudessa hoitaa opettajien työ. Koko pyrkimys melkein loukkaa minua opettajana, koska lähtöajatushan on se, että esim. kieltenopettajan työ olisi täysin korvattavissa monisteilla, verkkotehtävillä tai esim. opiskelijan TOP-paikalta mahdollisesti löytyvän, auttavasti ruotsia osaavan henkilön avustuksella. Jos minun työ on noin helppo korvata esim. tehtävillä, niin miten ihmeessä tähän työhön on tarvinut opiskella seitsemän (!) vuotta? Eikö ne monisteet sitten voisi jakaa kuka tahansa opo/ opettaja ja korjata valmiin sabluunan avulla? Ei siihen kovin kummosta kielitaitoa välttämättä edes tarvita kun laaditaan monisteet ja kokeet vaikka monivalintana, niin ei tarvitse huolehtia, että tulee turhaa korjattavaa tai tarvitsee osata oikeastaan yhtään mitään...
Noh, varmasti jokainen, joka on ollut opetustehtävissä ammatillisella 2. asteella tajuaa, että koko ajatus esim. yhteisten opintojen itsenäisestä/ verkossa opiskelusta on suurimmalle osalle opiskelijoista täysin mahdoton tehtävä. Heistä ei yksinkertaisesti ole siihen. Piste. Tai toki löytyy joka luokilta yksittäisiä opiskelijoita, joilla on loistavat valmiudet myös itsenäiseen opisekeluun, mutta keskiverto-opiskelija ei siihen kykene. Puhumattakaan siitä ongelmasta, että ammattiaineiden opiskelussa pitäisi työpaikoilta löytyä henkilöt, joilla olisi aikaa opastaa, opettaa ja neuvoa opiskelijoita. Täysin absurdi ajatus nykypäivän työelämää ajatellen. Päivi Koppanen TAMKsta kirjoitti aiheesta hyvän tekstin viime viikon Opettaja-lehdessä:
Kuka puolustaisi ammatillista koultusta? Opettaja 38/2014.
Toinen järkytyksen aihe on opettajien kelpoisuusvaatimusten väljentyminen ammatillisessa koulutuksessa. Tulevaisuudessa oppilaitos pystyisi myös yhteisissä aineisessa itse määrittelemään, mikä on "soveltuva korkekoulututkinto" ko. aineen opettamiseen. Kauhukuvana kuka tahansa "laudaturin kirjoittanut" ammatinopettaja olisi tarpeeksi soveltuva ruotsin opettajaksi. Huh, huh. Viikon 37 Opettaja-lehdessä pääkirjoitus käsitteli tätä aihetta. Hyvä, että OAJ alkaa kiinnittämään huomiota ammatilliseenkin koulutukseen!
Opetuksen laadulla pyyhitään pöytää, Opettaja 37/2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti