På väg till yrkeshögskolan? -verkkokurssi

Vihdoinkin lupaamani postaus AMK-opintoihin valmentavasta ruotsin verkkokurssista. Kirjoitin kurssin ideasta ja tekoprosessista kesäkuussa 2014. Kesä-elokuussa tein kurssin kutakuinkin valmiiksi ja tässä syksyn mittaan olen hieman viilaillut tehtävänantoja ja ulkoasua. Kyse on siis kaikille avoimesta ja kaikkien maksuttomasti (!) käytettävissä olevasta verkkokurssista, joka on luotu verkkosivun muotoon. Rahoituksen kurssin tekoon sain Välkky-oppilaitosverkostolta.

Kurssiin pääset tutustumaaan tästä osoitteesta:

www.amkvalmennusruotsi.wordpress.com

Sivustolta löytyy enemmän tietoa kurssin rakenteesta. Mutta lyhykäisyydessään kurssi on jaoiteltu seitsemään "viikkoon" rytmittämään opiskelijoiden työskentelyä. Jokainen viikko koostuu kahdesta osasta; sanasto-osuudesta ja kielioppiosuudesta. Sanasto-osuuksiin olen yrittänyt valita aihepiirejä, jotka sisältyvät myös AMK:n ruotsin opintoihin ja soveltuvat kaikille aloille. AMK:n ruotsin opintoihin pääsin tutustumaan HAMKin kollegani Teijan kautta. Kielioppiosuuksiin olen tiivistänyt ruotsin (mielestäni) keskeisimmät kielioppiasiat. Jokaisessa osiossa on palautettava tehtävä, joka palautetaan opettajalle sovitulla tavalla.

Kurssia olen päässyt esittelemään jo Hanasaaressa heinäkuussa 2014 sekä Hyrian kieltenopettajien järjestämässä koulutuksessa syyskuussa 2014. Vastaanotto on ollut opettajien keskuudessa innostunut ja ilahtunut uusista tuulista, mikä on tietenkin kannustanut jatkamaan näitä kokeilujani. Kätevää näissä tehtävänannoissa on se, että näitä pystyy hyödyntämään ympäri Suomea myös esim. etätehtävinä tai valmiina tuntisuunnitelmina esim. sijaisille, mikäli käytössä on atk-luokka.

Ainoa harmillinen (ja myös yllättävä) seikka on ollut se, ettei kurssi ole tuottanut vielä yhtään opintoviikkoa. Ruotsin kurssia valitsi tutkintoonsa alle kymmenen opiskelijaa "vapaasti valittavaksi" kurssiksi lukuvuodelle 2014-2015. 1. jaksossa suorittajia oli kaksi, joista toisesta en koskaan kuullut mitään ja toinen ilmoitti hyväksilukeneen jotain kesätöitään näihin vv-kursseihin. Eli ei ollutkaan tarvetta lisäopintoviikoille, joten (luonnollisesti...) ruotsin kurssi sai jäädä. Nyt 2. jaksossa suorittajia on neljä. Kolmesta opiskelijasta en ole vielä tähän päivään mennessä kuullut mitään. Yksi teki todella hyvin 1. viikon tehtävät, jonka jälkeen laittoi wilmaviestin, että kurssi tuntuu liian vaikealta ja hän jättää sen kesken. No höh. Miten niin vaikealta? Ensimmäinen viikkohan meni loistavasti! En ymmärtänyt lainkaan perustelua.

Koko sisältö on muutenkin suunniteltu niin, että esim. kielioppitehtäviin on mahdollisuus löytää vastaus opiskelemalla teoria huolellisesti kurssimateriaalin avulla. Sanastotehtävissä täytyy toki osata hyödyntää muitakin apuvälineitä (netti/ oppikirjat/ sanakirjat/ äiti/ isä...), mutta luulin näiden "diginatiivien" kyllä löytävän välineet niistä selviytymiseen. Hieman äimänä olen kieltämättä ollut. Pahaa pelkään, että tässäkin on enemmän kyse siitä, etteivät nykynuoret yksinkertaisesti enää kykene itsenäiseen opiskeluun, kun pitäisi OIKEASTI paneutua, keskittyä, kärsivällisesti etsiä ja tuottaa tietoa sekä aikatauluttaa omaa työskentelyään. Ei niin kuin luokkahuoneessa, että kun ensimmäinen vaikeampi kohta tulee tehtävässä, niin pähkäillään sitä max. 10 sekuntia ja sitten kysytään opettajalta kärsimättämästi apua ja opettaja joko kertoo suoraan vastauksen tai vaihtoehtoisesti (mikäli opettajan oma kärsiväälisyys riittää) näyttää kirjasta kohdan, josta opiskelija voi "itse" etsiä vastauksen... Mene ja tiedä. Katsotaan, tuleeko suorituksia lukuvuoden mittaan.

Kirjoittelen kokemuksistani taas lisää, kun saan kurssista vähän lisää "käyttökokemusta". Mukava olisi kuulla, jos joku on jotain sivustolta hyödyntänyt omassa opetuksessaan! Niin ja muistakaa tietenkin myös Tuulan enkun kurssi: On Your Way to Polytechnic Studies?.

Ammatillinen koulutus tapetilla Opettaja-lehdessä

Tämä syksy on mennyt aikamoisessa tunnekuohussa sekä järkytys- ja kiukkutilassa, jonka syy on syksyllä 2015 voimaan tuleva ammatillisen koulutuksen OPS:n uudistukset. Suuria järkytyksen aiheita ovat olleet mm. "yhteisen tutkinnon osien" (Kyllä: Juuri kun totuimme sanaan ATTO, sen voikin jo unohtaa!) sisältöjen ja laajuuksien muuttuminen sekä opettajien pätevyysvaatimusten höllentyminen.

Ruotsin osalta tilanne näyttää suoraan sanottuna katastrofaaliselta. Uudistuksen myötä siirrytään myös opintoviikoista osaamispisteisiin, jolloin ruotsin laajuus tulee olemaan 1 osaamispiste, joka tarkoittaisi 16-20 lähiopetustuntia/ 3 vuotta! Oppilaitoksesta riippuen. Alkaa olemaan vitsit vähissä ja jatko-opinnnot AMK:n puolelle ihan oikeasti jäässä aika monelta, koska virkamiesruotsin suorittaminen alkaa olemaan mahdoton tehtävä.

Kaikenkaikkiaan tulevaisuuden suunta ammatillisessa koulutuksessa tuntuu olevan, että oppiminen ulkoistetaan työpaikoille, joiden pitäisi tulevaisuudessa hoitaa opettajien työ. Koko pyrkimys melkein loukkaa minua opettajana, koska lähtöajatushan on se, että esim. kieltenopettajan työ olisi täysin korvattavissa monisteilla, verkkotehtävillä tai esim. opiskelijan TOP-paikalta mahdollisesti löytyvän, auttavasti ruotsia osaavan henkilön avustuksella. Jos minun työ on noin helppo korvata esim. tehtävillä, niin miten ihmeessä tähän työhön on tarvinut opiskella seitsemän (!) vuotta? Eikö ne monisteet sitten voisi jakaa kuka tahansa opo/ opettaja ja korjata valmiin sabluunan avulla? Ei siihen kovin kummosta kielitaitoa välttämättä edes tarvita kun laaditaan monisteet ja kokeet vaikka monivalintana, niin ei tarvitse huolehtia, että tulee turhaa korjattavaa tai tarvitsee osata oikeastaan yhtään mitään...

Noh, varmasti jokainen, joka on ollut opetustehtävissä ammatillisella 2. asteella tajuaa, että koko ajatus esim. yhteisten opintojen itsenäisestä/ verkossa opiskelusta on suurimmalle osalle opiskelijoista täysin mahdoton tehtävä. Heistä ei yksinkertaisesti ole siihen. Piste. Tai toki löytyy joka luokilta yksittäisiä opiskelijoita, joilla on loistavat valmiudet myös itsenäiseen opisekeluun, mutta keskiverto-opiskelija ei siihen kykene. Puhumattakaan siitä ongelmasta, että ammattiaineiden opiskelussa pitäisi työpaikoilta löytyä henkilöt, joilla olisi aikaa opastaa, opettaa ja neuvoa opiskelijoita. Täysin absurdi ajatus nykypäivän työelämää ajatellen. Päivi Koppanen TAMKsta kirjoitti aiheesta hyvän tekstin viime viikon Opettaja-lehdessä:

Kuka puolustaisi ammatillista koultusta? Opettaja 38/2014.

Toinen järkytyksen aihe on opettajien kelpoisuusvaatimusten väljentyminen ammatillisessa koulutuksessa. Tulevaisuudessa oppilaitos pystyisi myös yhteisissä aineisessa itse määrittelemään, mikä on "soveltuva korkekoulututkinto" ko. aineen opettamiseen.  Kauhukuvana kuka tahansa "laudaturin kirjoittanut" ammatinopettaja olisi tarpeeksi soveltuva ruotsin opettajaksi. Huh, huh. Viikon 37 Opettaja-lehdessä pääkirjoitus käsitteli tätä aihetta. Hyvä, että OAJ alkaa kiinnittämään huomiota ammatilliseenkin koulutukseen!

Opetuksen laadulla pyyhitään pöytää, Opettaja 37/2014.

Joutuin Joensuuhun

Tänäkin syksynä piti jälleen kerran päästä virkistymään SUKOLin syyskoulutuspäiville ja tälllä kertaa Joensuuhun. Näillä koulutuspäivillä on tullut käytyä lähes joka syksy Tuulan kanssa ja tuttuja naamoja on alkanut näkymään aika paljon koulutuksissa. Tällä kertaa meillä oli oikein erityinen tehtävä; tutkia kuinka Pohjois-Karjalan kieltenopettajat ovat käytännön järjestelyt hoitaneet, jotta osaisimme vuoden päästä järjetää (ehkä jopa vielä paremman) syyskoulutuksen.  Olemmehan Hämeenlinnan seudun kieltenopettajissa saaneet kunnian isännöidä koulutusta vuoden päästä.

Olipahan muuten matka! Jotenkin en ihan tajunnutkaan, kuinka kaukana Joensuu oikein on; 4,5h meni junassa aina suuntaansa. No, onneksi olimme varustautuneet hyvin Hyrian oppilaskunnan tilaamillla laadukkailla aikakausilehdillä (palautetaan kyllä heti maanantaiaamuna!) ja R-Kioskin terveellisillä eväillä.

[caption id="attachment_1934" align="alignright" width="225"] Tuomas Sammelvuo (kuva: SUKOL).[/caption]

Koulutuksen teema "Joutuin Joensuuhun - työelämä ja kieltenopetus lyövät kättä" sopi tietenkin meille ammatillisen puolen kieltenopettajille kuin nenä päähän. Työelämän kielitaitotarpeita käsitteli mm. Itä-Suomen yliopiston professori Ritva Kantelinen sekä kielitaitoiset yrityselämän vieraat, jotka osallistuivat paneelikeskusteluun aiheesta. Tilaisuudessa jaettiin myös Vuoden kieliteko -palkinto, jonka tänä vuonna sai Suomen lentopallomaajoukkueen päävalmentaja Tuomas Sammelvuo, joka on pelannut urallaan monissa maissa ja aina opetellut kyseisen maan kielen. Huikeaa pitkäjänteisyyttä! Iltapäivällä olin mm. toiminnallisen kieliopin työpajassa, jossa pääsimme itsekin tositoimiin Nina Maunun johdolla. Aika kivoja ideoita ja aika moni voisi jopa toimia ammatillisella puolella. Opiskeljat kun ovat aika eloisia ja pulpetissa istuminen ei aina tunnu maistuvan.

En voinut vain olla "avautumatta" koulutuksessa amiksen kieltenopetuksen realiteeteista ensi syksystä alkaen, eli mm. ruotsin opintojen tuntimääristä... Jotenkin alkoi vaan kaikki ottamaan päähän, kun esitettiin miten tätä työtä pitäisi tehdä ikäänkuin sitä nyt ei itse tajuaisi. "Pitää tarjota AITOJA kielenkäyttötilanteita", "... viedä opiskelijat luokkahuoneen ulkopuolelle..." jne... Tiedetään! Tervetuloa kokeilemaan 18 h:ssa näitä hienoja neuvoja, kun luokassa on 20 poitsua, joilla keskiarvo ruotsissa on 5,5, motivaatio täysin kadoksissa 80%:lla ja tarkkaavaisuuden häiriöitä yli puolella... Ja ei unohdeta jatko-opintokelpoisuutta ja niitä keskimäärin kahta opiskelijaa per ryhmä, jotka tietävät hakeutuvansa AMK-opintoihin! Nehän siinä samalla vaan eriytetään ja tarjotaan haastavempia tehtäviä ja kieliopin kertausta...

Kyllä siinä voi ruotsin osalta valitettavasti unohtaa kaikki illuusiot, että opiskelijat oikeasti pärjäisivät ruotsilla työelämässä. Valitettavasti. Tai ehkä joku yksittäinen, kiitettävä opiskelija voi pärjätäkin. Ei paljoa naurata, kun ensi syksyä miettii.